Suomalainen huoltovarmuustyö kansainvälisessä ympäristössä
Suomen pysyvän Nato-edustuston (Bryssel) huoltovarmuusasioiden asiantuntija Ville-Veikko Pitkänen avaa näkemyksiään suomalaisesta huoltovarmuustyöstä ja -yhteistyöstä Natossa. Artikkeli on aikaisemmin julkaistu Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) vuosikatsauksessa 2023.
Huoltovarmuuskeskus on pitänyt systemaattisesti yllä edellytyksiään toimia kansainvälisesti. Kansainvälistä työtä helpottaa jo pitkään jatkunut yhteistyö sotilasliitto Naton kanssa. Suomen täysjäsenyys mahdollistaa yhä vahvemman osallistumisen liittokunnan työhön, ja yhteisen ymmärryksen laajeneminen huoltovarmuuden kriittisyydestä lisää liittolaisten kiinnostusta Huoltovarmuuskeskusta kohtaan tulevina vuosina entisestään.
Tuotamme turvallisuutta rajojemme ulkopuolella Nato-liittolaisten kanssa päivittäin. Puhutaan yhteisestä 360 asteen puolustuksesta Naton toiminta-alueella. Naton täysjäsenenä Suomikin pohtii linjauksiaan osana laajempaa transatlanttista puolustusjärjestelyä. Katsontakanta vaatii kansallisen kokonaisturvallisuuden ja kokonaismaanpuolustuksen mallien laajentamista.
Liittokunta ja koko Eurooppa ovat havahtuneet alueidensa puolustuksen vahvistamiseen, kun Ukraina on näyttänyt mallia peräänantamattomuudesta taistelussa Venäjää vastaan. Nato on palannut kriisinhallinnan aikakaudelta puolustussuunnitteluun, joka kattaa yhteiskunnat läpileikkaavasti. Myös liittokunnan jäsenten sotilaallista liikkuvuutta Naton toiminta-alueella kehitetään.
Kovien sotilaallisten suunnitelmien ja liikkuvuuden toteuttaminen vaatii rinnalleen siviilisektorin huolellista tarkastelua. Se tarkoittaa tarvetta rajat ylittäville logistisille järjestelyille ja huolellista isäntämaan tuen järjestelyä. Eli kaikkea sitä, mitä suurten sotilaallisten joukkojen vastaanottaminen ja ylläpitäminen vaatii aina ruoka-, lääke- ja jätehuoltoa myöten.
Kriisinhallinnan tarpeisiin verrattuna mittakaava suunnittelussa on moninkertainen. Se on niin mittava, ettei järjestelyistä voi vastata ainoastaan lähettävä maa, kuten yleensä kriisinhallinnassa on tapana, vaan vastuu on kannettava vastaanottavissa ja kauttakulkumaissa. Huoltovarmuuden rooli tulee pysymään suurena pitkään. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Ukrainan kokemukset ovat saaneet rattaat liikkeelle, ja tietoisuus sodankäyntiin liittyvistä keskinäisriippuvuuksista sekä strategisen huoltovarmuuden tarpeellisuudesta on kasvanut.
Kansallisten näkemysten merkitys on korkealla
Nato ei säädä lakeja. Asioista neuvotellaan täysjäsenten kesken. Uudessa tilanteessa niin kansallisen kuin kollektiivisenkin puolustuksen kehittäminen vaatii liittokunnan päätöksiin vaikuttamista. Tarvitsemme selkeät kansalliset tavoitteet ja huolellista taustatyötä neuvoteltavista asioista. Suhteet liittolaisiin ovat entistä tärkeämpiä, mutta neuvottelupöydissä korostuu kyky edistää myös kansallisia kantoja.
Huoltovarmuuden asiantuntijuutta haastetaan tulevaisuudessa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kansallisen puolustuksen toimijoiden kanssa on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Toisaalta myös koko liittokunnan huoltovarmuutta täytyy rakentaa yhteistyössä.
Vaikka liittolaiset ovat lähtökohdiltaan erilaisia, eikä Suomen huoltovarmuuden malli sovi kaikille, tekee vuosikymmenten kokemus huoltovarmuustyöstä meistä kiinnostavan. Esimerkiksi se, kuinka Suomessa on pitkäjänteisesti kehitetty varmuusvarastointia, puhuttu globaaleista arvoketjuista, toimittu tiiviissä yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa tai pidetty yllä huoltovarmuuden tilannekuvaa, ovat toimintoja, jotka kiinnostavat liittokuntaa Atlantin molemmin puolin. Yhtä aikaa uutiset Ukrainasta muistuttavat asian kiireellisyydestä.
