Kaavoituksella varmuutta lämpö- ja vesihuoltoon

Kumpi on kunnalle tärkeämpää, taloudellisesti kannattava maa-ainesten otto vai vedenoton varavesilähteenä toimivan pohjavesialueen suojelu? Entä onko meillä biomassaterminaalien verkosto, joiden avulla varmistetaan energiapuun varastointi ja käsittely kaukolämmön tarpeiksi kaikkialla Suomessa? Muun muassa tällaisia huoltovarmuuden kannalta olennaisia kysymyksiä kaavoittajat joutuvat pohtimaan.

Vesi- ja lämpöhuollon huoltovarmuudessa kaavoituksella onkin tärkeä rooli. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vedenoton kannalta tärkeiden raakavesilähteiden lähelle ei rakenneta teollisuuslaitoksia. Kaukolämpöverkkoihin energiapuuta varastoivia ja käsitteleviä biomassaterminaaleja pitää olla hyvien yhteyksien päässä.

Lämpöpoolin valmiuspäällikkö Hille Hyytiä ja johtava vesitalousasiantuntija Riitta Syvälä Etelä-Savon ELY-keskuksesta kertovat, miksi kaavoituksessa on viimeistään nyt herättävä ajattelemaan kunnolla myös huoltovarmuutta.

Biomassaterminaalien merkitys lämpöhuollossa kasvaa

Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Puupolttoaineilla tulee olemaan siirtymävaiheessa iso rooli lämpöhuollossamme. Asian kriittisyyttä lisää vielä, että Venäjään, Suomen suurimpaan tuontipuun ja hakkeen toimittajaan, kohdistuneiden pakotteiden takia kilpailu kotimaisesta hakkeesta ja energiapuusta lisääntyy.

“Tämä kaikki tarkoittaa että puupolttoaineiden saatavuuden merkitys kasvaa. Tarvitsemme toimivan biomassaterminaalien verkoston varmistamaan puupolttoaineen laatu-, toimitus- ja huoltovarmuutta. Biomassaterminaalien verkostot ja niihin liittyvä logistiikka tulisikin ottaa huomioon jo maakuntakaavoissa”, sanoo Hille Hyytiä.

Kaavoituksella vaikutetaan siihen, että uusia biomassaterminaaleja perustetaan ja vanhoja laajennetaan.

“Jos maakuntakaavassa osoitetaan selvin merkinnöin alueet biomassaterminaaleille, se ohjaa myös terminaalien kaavoitusta yleiskaavassa ja lopulta asemakaavassa. Jos näin ei toimita, ne voivat jäädä kokonaan toteuttamatta”, Hyytiä sanoo.

Tällä hetkellä terminaaliverkoston hallintaa hankaloittaa yhtenäisen terminologian ja kaavamerkintöjen puute.

“Kaavoituksessa on on otettava huomioon myös logistiikka metsästä biomassaterminaaliin ja sieltä käyttöpisteeseen. Kun toimitusvarmuus on koko ketjun osalta kunnossa normaalioloissa, asiat hoituvat myös poikkeusoloissa. Kun biomassaterminaaleja on kaavoitettu tarpeeksi, kaukolämpö saa polttoainetta kaikkialla, missä se on tarpeen”, Hyytiä sanoo.

Kaavoitus vaatii yhteistyötä ja ennakointia

Myös vesihuolto vaatii huolellista kaavoitusta, jotta sen toimintavarmuus voidaan taata kaikissa oloissa. Vesihuollon eri toiminnot – vedenotto, käsittely, vedenjohtaminen, viemäröinti ja jätevedenpuhdistus – voivat olla kunnassa yhden tai useamman toimijan hoidossa. Vesihuollon järjestäminen kuuluu lakisääteisesti kunnille, mutta käytännössä sen voi toteuttaa kunnan ohella myös esimerkiksi kuntayhtymä tai vesiosuuskunta.

“Suomessa on noin 1100 vesihuoltolain mukaista vesihuoltolaitosta. Niistä 80 isointa vastaa lähes 80 prosentista vesihuoltopalveluitamme. Keskikokoisia vesihuoltolaitoksia on 280, ja 1460 pienemmästä laitoksesta osa on talkooväellä hoidettuja vesiosuuskuntia. Tähän mahtuu monenlaista kokonaisuutta”, Riitta Syvälä kertoo.

Kun kunta alkaa kaavoittaa uutta asutusta tai teollisuusalueita, sen on huomioitava myös, miten sen vastuulla olevat vesihuollon kaltaiset huoltovarmuuskriittiset palvelut varmistetaan alueella.

Vesihuollon huoltovarmuuden takaaminen vaatii kaavoittajien ja eri toimialojen yhteistyötä ja ennakointia. On huolehdittava niin raakavesilähteiden suojelusta kuin alueen teknisen infrastruktuurin turvallisesta toteuttamisesta. Jotta kokonaisuus toimii, kaikki tämä olisi hyvä huomioida jo maakuntakaavassa, jotta se toteutuu myös yleis- ja asemakaavassa.

“Näin varmistetaan, ettei vedenhankinnan kannalta olennaisten raakavesilähteiden lähelle tule riskejä sisältäviä toimintoja, kuten öljysäiliöitä, huoltamoita, tehdastoimintaa tai asutusta. Jopa tiet voivat olla riski, koska teiden talvisuolaus saattaa vaikuttaa pohjaveden laatuun”, Syvälä sanoo.

Myös sään ääri-ilmiöiden vaikutus on huomioitava kaavoituksessa. Esimerkiksi vesistötulvat voivat huonontaa vedenottoon käytettävän raakaveden laatua tai aiheuttaa jätevedenpumppaamolla tulvan.

Vesihuollon kehittämissuunnitelma on viisautta

“Huoltovarmuuden kannalta tärkeää on, että kunta ei ole yhden raakavesilähteen varassa. Varavesilähteet pitää olla mietittynä samoin kuin esimerkiksi mahdolliset, toimintavarmat varavesiyhteydet naapurikuntien kanssa häiriötilanteissa. Tämä kaikki vaatii jo maakuntakaavasta lähtevää kaavoittamista”, Riitta Syvälä sanoo.

Kunnilla tulisi olla myös vesihuollon kehittämissuunnitelma.

“Vesihuollon kehittämissuunnitelma lisää vuorovaikutusta maankäytön ja vesihuollon välillä. Siinä kun nivotaan yhteen maankäyttö, kunnallistekniikka, rakennusvalvonta, ympäristönsuojelu ja kunnan omistajaohjaus vesihuollon kokonaisuuteen. Näin voidaan huomioida kaikki tarpeelliset näkökulmat.”

“Ainahan koko vesihuolto ei ole oman kunnan alueella, vaan juomavedentuotanto tai jätevedenpuhdistamo saattavat olla naapurikunnassa. Jos taas esimerkiksi kunnan maatalous ja terveyskeskus ovat talkoopohjaisesti hoidetun vesiosuuskunnan varassa, toimintavarma varavesiyhteys on olennainen asia ja siitä on huolehdittava hyvin.”

Syvälän mukaan viimeistään nyt on myös ilmastonmuutoksen tuomat sään ääri-ilmiöt huomioitava kehittämissuunnitelmissa ja kaavoituksessa. Euroopassa on nähty jo kuivuuden ja tulvien mukanaan tuomia isoja ongelmia.

“Kaavoittajilla on keskeinen rooli vesihuollon toimintavarmuuden ja riittävien vesivarojen suojelun osalta. Kunnissa on tärkeää vahvistaa vesihuollon ja maankäytön suunnittelun välistä yhteistoimintaa”, Syvälä summaa.

Lue lisää:
Eri kaavatasojen käyttömahdollisuudet pohjavesien suojelussa – Opas kaavoittajille

Teksti: Hanna Kangasniemi / Kuvat: Juha Nenonen, Riitta Syvälä, Colourbox