Jäterikollisuuden torjunta vaatii yrityksiltä valppautta

Jätehuolto on yksi yrityksen näkymättömistä tukitoiminnoista, joka monesti huomataan vasta kun siihen tulee häiriöitä. Yritys voi kuitenkin joutua huolellisuusvelvoitteen nimissä vastaamaan palkkaamansa urakoitsijan laittomista toimista, mikäli jätehuoltotoimija syyllistyy jäterikokseen.

Jäterikokset ovat yksi ympäristörikosten muodoista. Niille ei ole selkeää kriminologista määritelmää, ja ne ovat usein asianomistajattomia rikoksia (uhrittomuus), joissa loukataan ympäristöä taloudellisen tai muun hyödyn saavuttamiseksi. Ympäristörikostorjunnan koordinaattori, rikoskomisario Riku Lindqvist keskusrikospoliisista kertoo, että Rikoslain 48 § (ympäristön turmeleminen) on ympäristörikoksiin liittyvän lainsäädännön perusta.

Jätelain 147 pykälässä määritellään tarkemmin jätteistä johtuvat tai jätteillä aiheutetut vahingot. Jätelain mukaan periaatteena on, että jätehuollossa käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja noudatetaan ympäristön kannalta parasta käytäntöä.

Jäterikoksissa laiton toiminta aiheuttaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Jäterikoksissa tekijät vaihtelevat yksittäisistä kansalaisista pieniin yrityksiin ja aina suuriin osakeyhtiöihin asti. Yleisimmin tapaukset ovat jätteen kuljetuksessa, varastoinnissa tai käsittelyssä aiheutettua ympäristö-, tai terveysturvallisuuden vaarantamista. Näissä tapauksissa toimija tietoisesti rikkoo ympäristölupaansa tai toimii ilman lupaa luvanvaraisissa tehtävissä maksimoidakseen voiton tai minimoidakseen kustannukset.

Poliisiammattikorkeakoulussa erikoistutkijana toimiva Terhi Kankaanranta kertoo, että jäterikokset liittyvät esimerkiksi jäteveron välttämiseen, lupamenettelyjen laiminlyöntiin tai luvattomaan toimintaan, investointien laiminlyöntiin (toimitilat tai tekniikka eivät vastaa vaatimuksia), laiminlyönteihin henkilökunnan perehdyttämisessä tai käsittelymaksuissa säästämiseen (laiton varastointi tai loppusijoitus). Joskus ongelmana on hankintojen, esimerkiksi tarpeellisen tietotekniikan, välttely tai laiminlyönti toiminnan raja-arvoihin perehtymisessä.

Rikollisuuteen ohjaa taloudellisen hyödyn tavoittelu

Terhi Kankaanranta on vuosia tutkinut jäterikollisuutta ja kertoo, että kansallisesti tapauksia on Suomessa noin 400 vuodessa. Suuri osa jäterikoksista on kuitenkin kansainvälisiä. Rajat ylittävä jäterikollisuus onkin yksi nopeinten kasvavista rikollisuuden aloista. EUROPOL on arvioinut, että ympäristörikollisuuden tuottama taloudellinen hyöty Euroopan alueella on vuosittain 76–218 miljardia USD dollaria. Euroopan lisäksi haasteena on erityisesti kehittymättömissä maissa löyhemmät asetukset ja lait, jotka mahdollistavat toiminnan harmaalla alueella.

Jäterikoksien havaitseminen on uhrittomuuden vuoksi haastavaa, ja monesti teot ilmenevät vasta vanhennuttuaan, jolloin syytteitä ei voida nostaa. Tunnistamista vaikeuttavat myös erilaiset käytännöt eri maissa sekä tilastointierot, Kankaanranta kertoo.

Suomessa ympäristö-, ja jäterikollisuus lasketaan osaksi talousrikollisuutta, joka on tyypillisesti piilorikollisuutta. Ympäristö- ja jäterikoksia valvoo, ennaltaehkäisee sekä tutkii laaja joukko viranomaisia ELY-keskuksista poliisiin, Tulliin ja rajavartiolaitokseen asti. Suomen ympäristökeskus hoitaa Suomessa jätteiden kansainvälisiin siirtoihin liittyvät viranomaistehtävät sekä valvonnan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Miten yritys voi varmistua vastuullisesta jätehuollosta?

Suurin osa yrityksistä tuottaa jätteitä, ja jätelain mukaan jätteen haltijan on järjestettävä jätehuolto. Jätteen haltijan on oltava selvillä jätteen alkuperästä, määrästä, lajista, laadusta ja muista jätehuollon järjestämiselle merkityksellisistä jätteen ominaisuuksista sekä jätteen ja jätehuollon ympäristö- ja terveysvaikutuksista ja tarvittaessa annettava näitä koskevat tiedot muille jätehuollon toimijoille. Monet yrityksistä ulkoistavat jätehuollon, jolloin on tärkeää varmistaa sujuva tiedonkulku kumppanien kanssa.

Vastuullinen yritys ymmärtää huolellisuusvelvoitteensa sekä ympäristösuojelulain mukaisen selvilläolovelvollisuuden ja huolehtii, että jätehuollosta vastaavalla toimijalla on jätehuoltorekisterissä hyväksyntä kyseisille jätteille tai ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa tai -rekisteröinti. Harva tietää, että jätteen haltijan vastuu jätehuollon järjestämisestä lakkaa ja siirtyy uudelle haltijalle vasta kun jäte luovutetaan vastuulliselle vastaanottajalle. Vastuu ei siis siirry kuljettajalle, joka kuljettaa jätettä toisen lukuun. Jos jäte on luovutettu lainvastaisesti muulle kuin siinä tarkoitetulle vastaanottajalle, jätehuollon järjestämisestä vastaavat sekä jätteen uusi että edellinen haltija. Riku Lindqvist tähdentää, että jäterikoksissa tutkitaan vahingon vastuun kohdentamista, jolloin myös jätteen alkuperäinen haltija voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Huolellisuusvelvoitteen mukaan toiminnanharjoittajan pitää varmistaa, että toimijaketju on luotettava ja toimii lainmukaisesti. Jo jätehuollon sopimusta solmittaessa  tulisi varmistaa, että valitulla toimijalla on asianmukaiset luvat sekä merkinnät mm. jätehuoltorekisterissä. Sopimukseen voi asettaa ehdoiksi esim. Luotettava kumppani -merkinnän tai selvittää tiedot asiakastietorekisteristä.

Sopimuksen voimassaoloaikana laadunvalvonta sekä ylipäätään toimijan valvonta on avainasemassa. Sopimukseen voidaan valvonnan lisäksi merkitä myös vahingonkorvauksiin liittyviä lausekkeita. Varautuminen kannattaa ulottaa myös ulkoistettuihin toimijoihin, heidän kykynsä tukea yrityksen toimintaa esimerkiksi tuotannon häiriötilanteessa tai oman toiminnan häiriintyessä. Neuvoja tähän saa esimerkiksi jätehuollon toimijoille suunnatusta varautumisoppaasta (pdf).

Rikolliseen toimintaan syyllistyvien toimijoiden tunnistaminen ei ole aina helppoa. Hälytyskellojen pitäisi soida, mikäli jätemaksut tuntuvat erityisen edullisilta, tai toimija ei osaa vastata kysymyksiin jätteen käsittelystä, luvista, henkilökunta tuntuu kouluttamattomalta tai yritys ei toimita toiminnastaan tietoja pyydettäessä, luettelee Terhi Kankaanranta.

Havaitut rikkomukset tulisi ilmoittaa poliisille. Poliisi päättää aloittaako se epäilyn perusteella tutkinnan. Ilmoittaminen on tärkeää, jotta piilorikollisuus saataisiin näkyväksi ja tekijöitä kiinni. Ympäristörikoksista koituu yhteiskunnalle merkittäviä tappioita verotuksen sekä laittoman talouden kautta. Myös vahinkojen korjaaminen saattaa aiheuttaa merkittäviä kustannuksia.

Jäte- ja ympäristörikosten rangaistukset ovat monesti lieviä verrattuna aiheutettuun haittaan, mikä huolettaa viranomaisia, kertoo Riku Lindqvist. Lähtökohtaisesti rikoshyöty menetetään valtiolle. Lisäksi voidaan tuomita sakkorangaistuksia tai vankeusrangaistuksia ja vahingonkorvauksia.

Syylliset eivät voi vedota tietämättömyyteen, kuten ei myöskään jätepalveluita ostavat yritykset. Huolellisuutta siis vaaditaan − myös näkymättömien toimintojen kuten jätehuollon suhteen.

Teksti: Taina Kallus
Kirjoittaja toimii valmiuspäällikkönä Suomen Kiertovoima KIVO ry:ssa sekä sihteerinä Huoltovarmuusorganisaatioon kuuluvassa Jätealan huoltovarmuustoimikunnassa.

Artikkelia varten on haastateltu erikoistutkija Terhi Kankaanrantaa Poliisiammattikorkeakoulusta sekä rikoskomisario / ympäristörikostorjunnan koordinaattori Riku Lindqvistia keskusrikospoliisista

Lue lisää aiheesta:

Poliisi: https://poliisi.fi/ymparisto-ja-elainrikokset

Suomen ympäristökeskus: https://www.ymparisto.fi/fi/luvat-ja-velvoitteet/jatteiden-kansainvaliset-siirrot

Ympäristöministeriö: ympäristörikokset. https://ym.fi/ymparistorikosten-torjunta

Ympäristörikokset Suomessa taloustieteellisen analyysin valossa. Lindqvist, Riku (2018). Pro Gradu-tutkielma. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/ffcfb904-b91f-4f5a-bd28-28e6e47dd2a0/content

Jätelaki 28 § – 31 §: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110646

Ympäristönsuojelulaki 6 §, selvilläolovelvollisuus: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140527#L2P6

Rikoslaki 48 §: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L48

Regulating Green Crimes: Characteristics and framings of environmental crime prevention in Finland. Sahramäki, Iina (2022). Väitöskirja. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2596-1

Regulatory voids in the prevention of environmental crime in Finland. European Journal of Criminology. Sahramäki, I. & Kankaanranta T. (2021). https://journals.sagepub.com/doi/epub/10.1177/14773708211020634

Ympäristörikoshyötyjen tilannekuva. Tarja Koskela, Terhi Kankaanranta, Leila Suvantola, Tero Laakso, Kari Koppanen, Tomi Lehtinen, Vesa Muttilainen, Saana Rikkilä, Tanja Tamminen (2020). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162606

Jäterikollisuus Suomessa nyt ja tulevaisuudessa. Sahramäki, Iina & Kankaanranta, Terhi (2016). https://www.theseus.fi/handle/10024/107283

Koskela, Tarja (toim.) ja Suvantola Leila (toim.) (2023). Ympäristörikokset. Helsinki: Edita Publishing Oy