Ajatus huoltovarmuudesta on pidettävä kirkkaana
Tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa. Tähän vanhaan partioihanteeseen kiteytyy paljolti Ilona Lundströmin filosofia Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) hallituksen puheenjohtajana. Kuuteen puheenjohtajavuoteen on mahtunut kaksi hyvin erilaista, isoa kriisiä. Niiden jäljiltä HVK on hyvässä kunnossa, sanoo väistyvä puheenjohtaja.
”Kun otin puheenjohtajan tehtävän vastaan, niin HVK oli hyvin erilainen kuin tämän päivän HVK, mutta molempia yhdistää syvä asiantuntijuus. Nyt HVK on tuplasti isompi, mutta myös aika ja toimintaympäristö ovat toisenlaisia. Tuskinpa kukaan meistä olisi osannut ennustaa esimerkiksi Nato-jäsenyyden toteutuvan kuuden vuoden sisällä”, sanoo puheenjohtajuuden jättävä Ilona Lundström, työ- ja elinkeinoministeriön osastopäällikkö.
Hänen mukaansa heinäkuun alussa aloittava uusi hallitus saa aloittaa hyvästä kohdasta yhdessä HVK:n kanssa.
Myös HVK:n rooli on muuttunut ja niin sen Lundströmin mukaan pitää ollakin. Hän nostaa avoimuuden lisäämisen yhdeksi isoimmaksi kehitykseksi HVK:ssa.
”Täytyy muistaa, että siellä ytimessä on asioita, joiden kuuluukin olla salaisia ja sitä ydintä täytyy suojata. Mutta tähän aikaan kuuluu avoin keskustelu ja viestintä siitä, miten huoltovarmuutta rakennetaan. Ja se on mielestäni yksittäisenä tekemisenä muuttanut sekä organisaatiota että huoltovarmuustyötä kaikkein eniten”, Ilona Lundström pohtii.
Kaksi hyvin erilaista kriisiä huoltovarmuuden näkökulmasta
Lundströmin puheenjohtajakausien taitekohtaan osuu myös koronapandemia, jossa HVK joutui organisaationa kovaan paikkaan erityistehtävänä saamiensa suojainhankintojen takia. Lundström muistuttaa, että koronapandemia ja siihen liittyvät kysymykset eivät olleet perinteisen huoltovarmuuden ydintä ja koko kansakunta tuli pandemiavarautumisen näkökulmasta yllätetyksi.
”Näin jälkikäteen katsottuna ne itse epäonniset kaupat ja koko tapahtumaketju ei ollut niin dramaattinen ja kokoluokaltaan niin iso kuin mitkä mittasuhteet se sai. Siihen hetkeen ja tapahtumaan kulminoitui sellainen koronauutisoinnin myrskyn silmä”, Ilona Lundström analysoi.
HVK saa puheenjohtajalta kiitosta laajasta kehitystyöstä, jota on tehty sen jälkeen.
”Osittain HVK on selvinnyt tilanteesta siksi niin hyvin, että kyse ei ollut niin fundamentaalisesta huoltovarmuuden kriisistä kuin miltä se silloin näytti. Koronakevään tapahtumat aiheuttivat vastaavia tilanteita myös muille kansakunnille, ei pelkästään Suomelle.”
Lundströmin mukaan HVK:n hallituksen johtotähtenä oli silloin kaikin mahdollisin keinoin koittaa suojata HVK:ta ja huoltovarmuuden ydintä. Toisin sanoen, tehdä se mitä piti tehdä, jotta HVK selviytyy kriisistä parhaalla mahdollisella tavalla.
Kun Lundströmiltä kysyy, katuuko hän mitään, saa nopean ja varman vastauksen: en. Sitten seuraa pitkä hiljaisuus ja huolellinen itsetarkastelu:
Koronapandemiasta siirryttiin Euroopassa suoraan toiseen kriisiin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Huoltovarmuusnäkökulmasta kyse on aivan toisenlaisesta kriisistä kuin pandemiassa.
”Tähän liittyvä huoltovarmuus menee sen taloudellisen varautumisen ytimeen, jota on harjoiteltu, jossa ollaan hyvin varautuneita. Valmius toimia näkyi tässä ihan eri tavalla.”
Huoltovarmuus on kiinni globaaleissa arvoketjuissa
Juhannuksen alla on maahan nimitetty uusi hallitus. Ilona Lundström toivoo hallitukselta viisaita päätöksiä liittyen huoltovarmuuslainsäädännön uudistamiseen ja rahoituspohjan turvaamiseen pitkäjänteisesti.
”Se miten huoltovarmuusmaksu tällä hetkellä rahoitetaan, ei energiamurroksen vuoksi kestä aikaa. Se on yksittäinen asia, joka hallituksen täytyy linjata tulevien vuosien aikana.”
Lundströmin mielestä huoltovarmuuslainsäädännön uudistamisessa oleellista on, että pidetään ajatus huoltovarmuudesta kirkkaana ja annetaan HVK:lle ja koko Huoltovarmuusorganisaatiolle vapaus toimia ketterästi, selkeän johtamisen ja päätöksentekorakenteen tukemana.
Hän toivoo, että Huoltovarmuuskeskus pysyy kompaktina erityisasiantuntijatalona ja keskittyy kuten tähänkin asti elinkeinoelämän kanssa tehtävään yhteistyöhön taloudellisen huoltovarmuuden turvaamisessa.
Lundström painottaa, että huoltovarmuus käsitteenä on lopulta aika kapea ja eivätkä kaikki häiriöt ole huoltovarmuusasioita.
Mikä väistyvää puheenjohtajaa sitten huolettaa suhteessa Suomen huoltovarmuuteen?
”Suurvaltapolitiikka, geopolitiikka ja sen kehityksen vaikutus arvoketjuihin. Eurooppa puhuu suvereniteetista ja strategisesta autonomiasta, mutta se ei ole yliyön saavutettavissa niissä asioissa, missä Suomi tarvitsee globaaleja arvoketjuja. Huoltovarmuus on kiinni globaaleissa arvoketjuissa ja Suomi yksin on liian pieni melkein mihin tahansa, jos ajatellaan omaa tuotantoa. Hyvä esimerkki on vaikka se rokotekeskustelu, jossa pienin mahdollinen yksikkö millekään järkevälle rokotetuotannolle on pohjoismaat yhdessä.”
Vankkumattomana partiolaisena tunnetun Lundströmin lempipartioihanne vastuun ja velvollisuuksien tuntemisesta tarjoaa hyvää ohjenuoraa myös huoltovarmuustyön jatkajille hänen puheenjohtajakautensa jälkeen.
”Ajatus kiteyttää mielestäni paljon siitä, että vastuunsa tunteminen pitää sisällään myös toimintaympäristön ja tilannekuvan ylläpitämisen: ei voi kantaa vastuuta, jos ei ymmärrä toimintaympäristöä. Tuntea velvollisuutensa tarkoittaa, että ne asiat, jotka eteen tulee, pitää hoitaa niin hyvin kuin kykenee, että sitä ei voi väistää.”
Teksti: Riitta Väkeväinen / Kuva: Meeri Utti
