Teollisuussektori uuden ajattelun äärellä

Mitä teollisuussektori tekee?

“Toiminnassamme yhdistyvät luontevasti valtion ja elinkeinoelämän intressit. Huoltovarmuuskeskuksen tehtävänä on pitää yhteiskunta tolpillaan ja toimivana kaikissa tilanteissa, yritysten on puolestaan kyettävä toimimaan kannattavasti ja mielekkäästi omassa liiketoiminnassaan.

Se on myös edellytyksenä sille, että yritykset kokevat huoltovarmuustyön itselleen merkitykselliseksi. Samalla kun yritykset edistävät liiketoimintansa jatkuvuutta, ne tukevat kansantalouden ja yhteiskunnan toimivuutta kaikissa olosuhteissa.

Teollisuussektorin poolit ovat Kemian pooli, Metsäpooli, MIL-pooli, Muovi- ja kumipooli, Rakennuspooli sekä Teknologiapooli. Lisäksi koordinoimme Kriittiset materiaalit -ryhmän toimintaa.”

Minkälaisia kehityshaasteita teollisuussektorilla on?

“Huoltovarmuuskeskus on täyttänyt 30 vuotta. Ensimmäiset 27 vuotta ovat olleet Suomen sinällään ainutlaatuisen huoltovarmuuden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmallin rakentamista, kehittämistä ja ylläpitämistä. Viimeiset kolme vuotta ovat testanneet varautumistamme varsinaisella mustien joutsenten kavalkadilla.

Monet tapahtumat ja tapahtumaketjut ovat koetelleet kansantalouttamme myös huoltovarmuuden kannalta. On ollut niin koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, logistiikan ongelmia, kauppasotaa, energiakriisi – kaikki asioita, jotka ovat realisoituneet huoltovarmuuden ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeiden toimintojen pelikirjasta. Varautumisesta huolimatta reaalimaailma on yllättänyt meidät. Tämä on monella tapaa oppimisen paikka.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että Suomi osana Eurooppaa ja Eurooppa osana maailmantaloutta kehittyisi avoimen talouden periaattein. Että kukin toimija keskittyisi siihen, mitä parhaiten osaa. Tällainen ajattelutapa on haastettu eri tavoin, niinpä joudumme miettimään jopa suomalaisen huoltovarmuuden perusolettamia uusiksi.

Olemme esimerkiksi mieltäneet, että teollisuussektorin ja elinkeinoelämän toimiessa tehokkaasti, tuotanto ohjautuisi laajasti niin kansainvälisesti kuin globaalistikin. Tavara liikkuisi ja varastot kulkisivat pikemminkin kumipyörillä ja konteissa. Kun tässä yhtälössä on havaittu ongelmia, kuten koronapandemian aikana tapahtui, se haastaa ajatteluamme ja tuo esiin haavoittuvuuksia. Vastaavantyyppisiä esimerkkejä löytyy monelta alalta energiapulasta komponenttipulaan ja niin edelleen. Emme voi enää luottaa avotalouden kunnianhimoisiin päämääriin.”

Miten maailmantilanne muovaa mielestäsi huoltovarmuustyötä?

“Olemme viime vuosina pienentäneet varmuusvarastoja ja niiden mitoitusta sekä miettineet minkä tyyppisistä tuotteista varastoja kannattaa ylipäätään pitää yllä. Maailmantilanne on nostanut nämä kysymykset esiin. Suomen viennin kannalta olennaisia välituotteita, kuten komponentteja on tuotu esimerkiksi Kiinasta tai vastaavista autoritäärisistä valtioista. Niiden toiminnan ennustettavuus on varsin heikko.

Maailmantilanne on lisännyt riskiä ja se näkyy myös teollisuussektorin poolitoiminnassa. Yritykset joutuvat miettimään omaa resilienssiään ja toimitusvarmuuttaan. Olemme monella tapaa riippuvaisia esimerkiksi Kiinasta, joten on syytä pohtia China + 1 -ajattelun tapaan vaihtoehtoja, jos saatavuus Kiinasta heikkenisi. Mikä olisi vaihtoehtoinen yhteistyökumppani? Tämäntyyppinen ajattelu on jo lisääntynyt yrityksissä niiden miettiessä toimintansa jatkuvuutta. Tämä on viisasta ajattelua.

Sektorin tärkeä menestymisen mittari on yritysten konkreettinen toimeliaisuus ja taloudellinen menestys. Sektorin työ on koordinoivaa, poolit toimivat itsenäisesti. Esimerkiksi teollisten toimijoiden riippuvuus logistiikasta, etenkin merireittien toimivuudesta sekä yleisesti toimivasta tuonnista ja viennistä on tiedostettu laajasti.

Arjen työssä toimivuus voi olla pienestä kiinni. Esimerkiksi koronapandemian aikana matkustajaliikenne Viroon ja Ruotsiin käytännöllisesti katsoen pysähtyi, mutta varustamoja tuettiin, jotta tavaraliikenteen sujuvuus varmistettiin.

Huoltovarmuustyössä sektorit ovat vahvasti vuorovaikutteisia ja eri sektoreiden ja poolien keskinäisriippuvuus suurta. Esimerkiksi kun maakaasua ei enää saatukaan Venäjältä, pystyimme suhteellisen nopeasti hankkimaan kelluvan lng-terminaalin. Tämä ei ole suoraan teollisuussektorin tontilla oleva asia, mutta terminaalin vaikutus teollisuussektorin toimintaan on olennainen.

Yhteistyötä eri sektoreiden ja poolien välillä kannattaakin mielestäni kehittää edelleen ja pyrkiä jatkossa entistäkin vahvemmin pois siiloajattelusta.

Tärkeimpänä onnistumisenamme pidän Huoltovarmuuskeskuksen ja poolien skenaariotyötä vuonna 2018. Hahmottelimme siinä Suomen toimintaympäristön mahdollisia kehityskulkuja vuoteen 2030 mennessä. Kehityskulut ovat osoittautuneet oletettuakin osuvammiksi teollisuussektorin varautumissuunnittelun kannalta. Hahmotellut viisi skenaariota: Globaali keskinäisriippuvuus, Aseellinen valtapolitiikka, Blokkiutuminen ja hybridivaikuttaminen, Teknologinen maailmanjärjestys ja Idän dominanssi ovat kaikki muokanneet merkittävästi teollisuussektorin ja poolien tulevaisuudenkuvaa yllättävänkin nopeasti ja äkillisesti.

Toisaalta MIL-pooli on tehnyt selvityksen kriittisestä osaamisestaan ja todennut, että meillä on edessä teknologia-alan osaajapula. Erikoistuneiden osaajien tarve kasvaa teknologiakehityksen myötä seuraavien 10–20 vuoden aikana. Esimerkiksi monimutkaisten järjestelmien hallinnan mahdollistava osaaminen sekä ohjelmistojärjestelmiin, langattomaan viestintään sekä kyberuhkiin ja tekoälyyn liittyvää osaamista tarvitaan yhä enemmän.”

Millaisia kehitysmahdollisuuksia nykytilanne tuo mukanaan?

“Turvallisuustilanne ja MIL-poolin eli sotilaallisen huoltovarmuuden ja puolustusjärjestelmän kannalta kriittisten yritysten toiminta on tänä päivänä isossa roolissa. Suomen alueellisen koskemattomuuden varmistaminen on sen kovinta ydintä. Panostukset siihen ovat erityisen tärkeitä. Puolustusvoimat toimii vahvassa kumppanuudessa teollisuuden kanssa. 

Nato ja jäsenyytemme puolustusliitossa on tässä yhtälössä olennainen uusi elementti. Eikä vain huoltovarmuusmielessä, vaan myös laajemmin puolustusteollisuuden ja yleisesti teollisuuden kehittämisen saralla. Elinkeinoelämälle Nato-jäsenyys on parhaimmillaan hieno mahdollisuus, johon kannattaa panostaa. Entuudestaan tutuille kumppaneille on aina helpompi tarjota osaamistaan ja innovaatioitaan kuin tuntemattomille.”