Sinnikäs macgyver-asenne sopii huoltovarmuuteen

Miltä varautumisemme tilanne ja nykykriisit näyttävät huoltovarmuusalan konkarin silmin?

“Fyysiset materiaalivarastot ovat nykyisin puskureita, jotka tukevat jatkuvien toimitusketjujen häiriönhallintaa. Jos esimerkiksi jonkin logistisen ongelman vuoksi emme saisi tiettyä raaka-ainetta, kansalaiset eivät välttämättä edes huomaa sitä. Meillä on tietyksi määräajaksi puskuria, jonka ansiosta ehdimme saada toimitusketjun kuntoon ja täydennettyä puskurit ennalleen. Tämä on iso muutos entiseen”, Huoltovarmuuskeskuksen Infrastruktuuriosaston johtaja Sauli Savisalo antaa esimerkin.

Syksyllä eläkkeelle jäävällä ja johtamisjärjestelmien ja tietohallinnon kehittämiseen erikoistuneella Sauli Savisalolla on harvinaisen kattava ja monipuolinen näkemys alastaan. Hän on seurannut muuttuvassa turvallisuusympäristössämme yhä ajankohtaisempia tieto-, kyber- ja yritysturvallisuuden uhkia ja alan kehitystä oikeastaan koko 43-vuotisen työuransa ajan eri tehtävissä ja organisaatioissa.

Savisalo aloitti työnsä Huoltovarmuuskeskuksessa vuoden 2008 lopussa ja sitä ennen hän oli puolustusvoimien palveluksessa 27 vuotta.

Kriittisen infrastruktuurin pirstoutuminen muuttaa varautumisen tapoja

Globaali digitalisaatio ja viime aikoina etenkin korona ja Ukrainan tilanne ovat Savisalon mukaan muuttaneet huoltovarmuustyötä niin, että meidän on kyettävä reagoimaan aiempaa nopeammin erilaisiin uhkiin. Uhat voivat olla niin luonnonmullistuksia kuin ihmisenkin aiheuttamia.

“Kriittisen infrastruktuurin suojaaminen erilaisia uhkatekijöitä vastaan korostuu tulevaisuudessa entisestään yhteiskunnan kaikilla ulottuvuuksilla. Globaalin digitalisoitumisen vuoksi huoltovarmuustyötä tehdään yhä enemmän myös kansainvälisenä yhteistyönä sekä yhdessä elinkeinoelämän ja eri toimijoiden kanssa.”

Elämme Sauli Savisalon mukaan murrosvaihetta, jossa kannattaa pitää kiinni edelleen toimivista, vanhoista toimintatavoista ja kehittää sen rinnalla uutta.

“Suomalainen huoltovarmuustyö on ollut aina hyvin kriisitietoista ja siinä on korostunut myös maanpuolustuksen merkitys. Jotkut ovat pitäneet sitä vähän vanhanaikaisena, mutta koronapandemia ja Ukrainan tilanne ovat osoittaneet, että toimintatapamme on ollut fiksu”, Savisalo sanoo.

Tämän perinteisen huoltovarmuustyön rinnalla kehitetään uudenlaista huoltovarmuutta, joka huomioi sen, miten kriittinen infrastruktuuri on pirstoutunut pieniin, toinen toisiinsa liittyviin ja toisistaan riippuvaisiin toimintoihin. Jos esimerkiksi tietoliikenneverkossa on häiriöitä, se vaikuttaa laajalti.

“Kokonaisuutta on mahdoton suojata täysin, mutta järkevä turvallisuuden perustaso pitää pystyä säilyttämään kaikissa tilanteissa. Uhkatilanteissa toimimista treenataan ja arvioidaan säännöllisesti. Yksi esimerkki tästä on vastikään päättynyt eri alojen yritysten ja viranomaisten TIETO20-harjoitus laajojen kyberhäiriöiden varalta. Tällä kertaa keskityimme finanssialaa koskeviin häiriöihin.”

Kansalaisillakin on vastuunsa varautumisessa

Myös tavallisten kansalaisten kannattaa Sauli Savisalon mukaan varautua uhkiin ja epävarmaan tilanteeseen. Hän peräänkuuluttaa niin kansalaisten medialukutaidon kuin yhteisöllisyydenkin kehittämisen tärkeyttä. On oltava valpas ja kriittinen esimerkiksi hybridivaikuttamisen varalta.

“Kaikkea ei kannata uskoa, mitä internetistä löytyy. Ja ennen kaikkea pitää olla sen verran yhteisöllinen, että auttaa mahdollisessa kriisitilanteessa muita. Olemme tottuneet siihen, että yhteiskunta tulee apuun, mutta tarvitsemme sietokykyä kestää vaikkapa netin ongelmia tai ettei saakaan nostettua rahaa. Sellainen kekseliäs, oma-aloitteinen ja sinnikäs macgyver-tyyppinen asenne ei olisi pahitteeksi itse kullekin”, Sauli Savisalo sanoo.

Säkkipillin soittoa ja venäjän kieltä

Huoltovarmuustyö ja sen kehittäminen ovat juuri nyt kiinnostavassa vaiheessa, mutta Savisalon mukaan hänelle tämä on hyvä hetki jäädä eläkkeelle.

“Olemme saaneet oman osastoni kanssa tulevien vuosien suunnitelmat linjattua ja tiimini ovat myös todella kouliintuneita viemään asioita eteenpäin. Minulla ei ole tunnetta, että joku asia jäisi kesken tai roikkumaan. Sitä paitsi en kuvittele olevani korvaamaton”, Savisalo sanoo.

Kun eläkepäivät koittavat syksyllä, Savisalo aikoo muun muassa vaihtaa ammattikirjallisuuden lukemisen kevyempään, liikkua entistäkin aktiivisemmin luonnossa ja soittaa aiempaa enemmän myös skotlantilaista säkkipilliä. Se on ollut Savisalon instrumentti jo 25 vuotta. Myös venäjän kielen opiskelu jatkuu.

“Kahta asiaa en tee. En puutu entisten alaisteni työhön ja ala viisastella huoltovarmuusasioissa. En myöskään valita eläkeläisen kiireestä. Minullahan on silloin kaikki aika omassa hallinnassani, toisin kuin töissä ollessani”, Sauli Savisalo sanoo.

Teksti: Leena Filpus / Kuva: Juha Nenonen