Hyvä yhteistyö on parasta huoltovarmuutta
Suomalainen teollisuus ja rakentaminen pysähtyisivät ilman teknistä kauppaa. Siksi sitä tarvitaan entistä tiiviimmin mukaan varmistamaan Suomen huoltovarmuutta. Huoltovarmuutta ei kuitenkaan ratkaise yksittäisten tuotteiden tai komponenttien huolellinen varastointi, vaan toimittajaketjun avoin yhteistyö ja osapuolten vahva luottamus toisiinsa.
Huoltovarmuudesta keskusteltaessa tekninen kauppa jää herkästi varjoon, vaikka sen merkitys suomalaiselle teollisuudelle on suuri. Pelkästään alan jäsenyritysten yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2023 oli lähes 12 miljardia euroa ja osuus Suomen BKT:stä noin 10 %. Teknisen kaupan asiakkaita Suomessa ovat kaikki teollisuuden alat, julkinen sektori, rakentaminen sekä vähittäiskauppa. Teknisen kaupan ala työllistää Suomessa noin 20 000 henkilöä.
“Kaikkialla, missä on teknologiaa, on myös teknistä kauppaa”, tiivistää Teknisen Kaupan Liiton hallituksen jäsen ja Bang & Bonsomer Groupin toimitusjohtaja Mikko Teittinen.
Lähes koko uransa teknisen kaupan parissa työskennellyt Teittinen tietää, että Suomi on teollisuuden tuotetarpeiden suhteen hyvin epäomavarainen.
“Jokaisella toimijalla on luonnollisesti oma suunnitelma toimitusvarmuuden varmistamiseksi. Lähes aina tämä perustuu hajautettuun kumppaniverkostoon ja varastointiin”, hän sanoo ja antaa esimerkin yrityksestä, jonka tarvitsemat noin 10 000 eri komponenttia toimittaa 300 kumppanin verkosto.
Usein varastointi on järjestetty niin, että teknisellä toimittajalla on pieni puskuri lyhytaikaisia poikkeustilanteita varten, ja asiakas varastoi oman toimintansa kannalta kriittisimpiä tarvikkeita.
“Mutta isomman kriisin iskiessä varastointi ei ole kestävä ratkaisu, sillä mikään taho ei pysty kannattavasti varastoimaan vaikkapa puolen vuoden komponenttitarpeita”, Teittinen huomauttaa.
Teknisellä kaupalla iso rooli huoltovarmuudessa
Huoltovarmuuskeskuksen vanhempi varautumisasiantuntija Katri Saukkonen haluaa teknisen kaupan tiiviimmin mukaan huoltovarmuuden suunnitteluun.
”Teknisen kaupan toimijat toimivat pääosin huoltovarmuuden kannalta kriittisillä sektoreilla kuten elintarviketeollisuus, vesihuolto, terveydenhuolto, energia ja teollisuus”, hän listaa.
Saukkonen pitää tärkeänä, että näkökulmaa laajennettaisiin yksittäisen toimijan oman jatkuvuuden hallinnasta laajempaan kokonaisuuteen ja huoltovarmuuden kannalta oleellisiin toimitusketjuihin. Huoltovarmuuskriittiset toimijat, kuten vaikkapa vesihuolto tai terveydenhuolto, voivat olla riippuvaisia teknisen kaupan toimittajasta, ja toimittaja puolestaan logistiikan toimijasta.
Yhteistyötä varsinkin Teknisen Kaupan Liiton kanssa on Saukkosen mukaan syytä tiivistää.
“Meille on tärkeää, että tunnistamme kaikki ne toimijat, jotka vaikuttavat huoltovarmuuskriittisten yritysten jatkuvuudenhallintaan”, hän sanoo.
“HVK:n tehtävä on liimata näitä eri toimijoita yhteen – tekemään yhteistyötä.”
Yhteistyötä voidaan kehittää esimerkiksi skenaariotyöskentelyn kautta. HVK pyrkii vastaamaan erityisesti kolmeen keskeiseen skenaarioon, jotka ovat sotilaallinen uhka, laaja-alainen vaikuttaminen ja globaalin talouden vakavat häiriötilanteet.
“Skenaariotyöskentelyn kautta pystymme tunnistamaan aitoja tilanteita, joihin haetaan yhdessä ratkaisuja toimijoiden kohtaamiin ongelmiin. Ilman teknisen kaupan panosta skenaariotyö ontuu”, Saukkonen huomauttaa.
Fokus luottamuksen ja yhteistyön vahvistamiseen
Myös Teittisen mukaan yksittäisten komponenttien varmuusvarastojen sijaan pitäisi puhua toimitusketjujen toimintamalleista, joilla huoltovarmuutta ylläpidetään. Huoltovarmuutta voidaan nimittäin parantaa huomattavasti keinolla, joka ei oikeastaan lisää kustannuksia millään tavalla.
“Tämä keino on läpinäkyvään yhteistyöhön perustuvaa luottamuksen vahvistamista”, hän sanoo.
Yhteistyön perustan luovat sopimukset, mutta – kuten Teittinen mainitsee – ne eivät vielä ole luottamusta vaan papereita.
“Paljon parempi on avoin ja luottamukseen perustuva yhteistyö. Siinä yhdessä analysoidaan ja arvioidaan asioiden merkitys huoltovarmuuden kannalta, ja yhdessä sovitaan, mihin pyritään, mikä on kunkin rooli ja miten riski hallitaan molempien kannalta. Ja mahdollisesti sovitaan kuluistakin, koska aina jonkun pääomia on ketjussa kiinni”, hän luonnehtii.
Kuten missä tahansa ihmissuhteessa, myös B2B-kumppanuussuhteissa luottamus syntyy ajan kanssa oikeita asioita tekemällä. Luottamusta voi rakentaa, mutta ei feikata – kumppanuuden pitää olla oikeasti hyvää, aivan kuten ihmissuhteissakin, Teittinen sanoittaa.
“Aitoa tahtoa on esimerkiksi se, että asiakas ehdottaa teknisen kaupan toimijalle, että hei istutaan alas ja mietitään, miten voisimme kehittää meidän toimintavarmuutta yhdessä. Siitä keskustelusta se sitten lähtee”, pohtii Teittinen.
Luottamukseen panostaminen maksaa itsensä takaisin
Luottamuksen rakentaminen on suomalaisuutta parhaimmillaan – sitä, että me suomalaiset pystymme keskenemme avoimeen ja hyvään keskusteluun. Miten teollisuustoimijan, erityisesti huoltovarmuuskriittisen toimijan, kannattaa lähteä edistämään yhteistyötä oman verkostonsa kanssa?
“Lähtisin itse tarkastelemaan luottamusta kokonaisuuden kautta. Katsoisin, ketkä ovat toimitusvarmuuden kannalta kaikkein kriittisimmät kumppanit, ja ryhtyisin ensin parantamaan yhteistyötä heidän kanssaan”, Teittinen vastaa.
Hän myöntää, että jos kumppaniverkostoon kuuluu satoja toimijoita, työ voi tuntua ajatuksena raskaalta.
“Näiden tahojen tapaaminen, heihin tutustuminen ja yhteiset keskustelut voivat viedä aluksi aikaa, mutta vaiva kannattaa”, hän vakuuttaa.
“Yhteistyöhön ja luottamukseen panostaminen on investointi, joka maksaa itsensä takaisin viimeistään poikkeustilanteissa.”
Teksti: Annukka Ollitervo
Kuvat: Colourbox, Teknisen kaupan liitto, Juha Nenonen
