Drone havainnoi radioaktiivisia pilviä
Suomessa on kehitetty maailmassa harvinaiset mittalaitteet tutkia radioaktiivisten pilvien liikkeitä. Säteilyonnettomuudet ovat äärimmäisen harvinaisia, mutta jos jotain tapahtuu, tarkka data on elintärkeää.
Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Jussi Paatero ja miehittämättömän lentotoiminnan päällikkö Klaus Haikarainen asettelevat sääsondia ja siihen piuhalla liitettyä säteilymittaria dronen lavetille. Alle kilogramman painoinen paketti aiotaan lennättää taivaalle Ilmatieteen laitoksen Jokioisten tutkimusasemalla.
Dronen avulla varmistetaan, että normaalien säähavaintojen, kuten lämpötilan, ilmankosteuden ja -paineen sekä tuulitietojen lisäksi myös tiedot mahdollisesta radioaktiivisesta säteilystä välittyvät reaaliaikaisena Ilmatieteen laitoksen tietokantoihin.
“Ilmakehässä on aina jonkin verran taustasäteilyä, mutta tämän projektin tavoitteena on kehittää mittausmenetelmä, jolla esimerkiksi säteilyonnettomuustilanteessa saadaan tarkkaa ja luotettavaa tietoa radioaktiivisen pilven liikkeistä. Kun me Ilmatieteen laitoksella olemme varmistaneet tietojen paikkansapitävyyden, tieto välittyy muille viranomaisille, kuten Säteilyturvakeskukselle, sisäministeriölle ja puolustusvoimille”, Paatero selittää RAHAKRI-projektin tavoitteita.
Säähavaintopallolla dronea korkeammalle
Dronen lisäksi sääsondia ja siihen liitettyä säteilymittaria voidaan lennättää taivaalle myös säähavaintopallojen matkassa. Siinä etuna on, että sääpallo lentää dronea korkeammalle, melkein 40 kilometriin asti ja tietoa saadaan myös ilmakehän ylemmistä kerroksista. Vastaavasti dronella mittauksia voidaan tehdä noin kahden kilometrin korkeuteen saakka.
“Kun ilmanpaine-ero pallon ja ympäröivän ilman välillä kasvaa riittävän suureksi, havaintopallo räjähtää ja styroksilaatikkoon pakatut mittalaitteet putoavat maahan. Seuraamme pallon kulkua gps-paikantimen avulla, mutta toisinaan mittalaitteet katoavat tai vaikka putoavat mereen. Tällä kertaa paketti löytyy Mäntsälän tienoolta metsästä. Jos tuollaisen styroksilaatikon sattuu löytämään, sen voi palauttaa laatikossa olevaan osoitteeseen meille Ilmatieteen laitokselle”, Paatero sanoo vilkaistuaan pallon liikkeitä tietokoneensa ruudulta.
Ilmatieteen laitoksen Jokioisten tutkimusasemalla automaattisesti vedyllä täyttyvät havaintopallot lähtevät ilmaan neljästi vuorokaudessa. Erikoisluotauksissa, kuten RAHAKRI-hankkeen testissä, havaintopallo täytetään käsin heliumilla. Palloa täyttämässä Ilmatieteen laitoksen sääteknikko Jouni Jutila.
Huono puoli havaintopallon käytössä on se, että pallo lentää sinne, minne tuulet sitä kuljettavat, dronella päästään sinne, mihin sitä ohjataan.
“Dronen hyvä puoli on sekin, että pääsemme lähemmäs radioaktiivista pilveä ja seuraamaan sen liikkeitä. Näin tietokin on tarkempaa”, pelastusneuvos Janne Koivukoski sisäministeriön pelastusosastolta sanoo.
Sisäministeriö on yksi Ilmatieteen laitoksen vetämän projektin yhteistyökumppaneista yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen, puolustusministeriön ja Säteilyturvakeskuksen sekä muiden alan toimijoiden kanssa.
Omavaraisuus säteilyonnettomuuksiin varautumisessa
Paatero, Koivukoski ja Huoltovarmuuskeskuksessa RAHAKRI-projektia vetävä varautumispäällikkö Tapio Tourula vakuuttavat, että esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuuden tai säteilyonnettomuuden riski on todella pieni.
“Säteilyonnettomuudet ovat äärimmäisen harvinaisia, mutta ne voivat olla mittaluokaltaan todella vakavia ja isoja. Siksi on tärkeää kyetä tarvittaessa mittaamaan ja tutkimaan radioaktiivisten päästöjen kulkeutumista tarkasti. Siitä on apua esimerkiksi väestön ja elintarviketuotannon suojaamisessa. Tämä on ennakoivaa kriisinhallintaa parhaimmillaan”, Koivukoski sanoo.
Monessa maassa ydinvoimaloita on ajettu alas, joten myös säteilymittaamiseen liittyvä osaaminen voi ajan kanssa rapautua. Suomessa ydinvoimalla tuotetaan edelleen energiaa, joten osaamista on pidettävä yllä. Kun osaamista on omasta takaa, ei olla riippuvaisia muista.
“Projektissa on sekin kiinnostava puoli, että olemme kehittäneet nyt konseptin, joka on maailmanlaajuisestikin uusi. Mittalaitteiden kehittämisessä on tehty iso kehitysloikka. Maailmalla on vastaavanlaisia mittalaitteita käytössä, mutta niiden tekniikka on vanhaa. Tästä hyötyy siis myös suomalainen teollisuus, joka kehittää näitä laitteita. Se on kansallisen turvallisuuden kannalta merkittävää ja teollisuuttamme vahvistavaa”, Tourula sanoo.
Nyt rakennettua menetelmää voidaan hyödyntää monenlaisten ilmakehän ilmiöiden, saastepilvien liikkeiden ja pitoisuuksien mittaamisessa esimerkiksi kaasuräjähdyksissä tai vaikka avaruussääsovelluksissa. Ilmatieteen laitoksen säähavaintotoiminta kehittyy koko ajan ja tulevaisuudessa esimerkiksi kosmisen säteilyn intensiteetistä ilmakehässä saadaan mittaustuloksia jo normaalin säähavaintotoiminnan ohessa. Tietoa kosmisen säteilyn määrästä voidaan hyödyntää esimerkiksi lentoliikenteen reittisuunnittelussa.
Varautumista on myös sujuva yhteistyö
Niin Tapio Tourula, Jussi Paatero kuin Janne Koivukoskikin kiittelevät projektin toimivaa ja saumatonta yhteistyötä eri viranomaisten ja toimijoiden kesken. Kun yhteistyö toimii, ei mahdollisessa kriisitilanteessa hukata aikaa yhteyksien pystyttämiseen.
“Suomessa Ilmatieteen laitos on paras asiantuntija ilmakehän liikkeiden tutkimisessa, nyt mahdollisuutemme välittää tietoa tarvittaville tahoille ja rajapinnoille paranevat entisestään”, Paatero sanoo.
“RAHKRI-projekti hyödyttää myös mittalaitteita kehittävää suomalaista teollisuutta. Se on tärkeää kansallisen turvallisuuden kannalta”, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen ohjelmapäällikkö Tapio Tourula.
Logistiikka 2030 ja RAHAKRI-projekti
- Logistiikka 2030 on Huoltovarmuuskeskuksen kehitysohjelma, joka vahvistaa Suomen kriittistä logistista infrastruktuuria sekä logistiikkapalveluiden toimintakykyä ja -edellytyksiä vakavien kriisien varalta.
- Yksi Logistiikka 2030 -ohjelman projekteista on RAHAKRI eli radioaktiivisuuden havainnointi kriisitilanteissa.
- Huoltovarmuuskeskuksen rahoittaman RAHAKRI-projektin toteuttaa Ilmatieteen laitos yhteistyössä muun muassa eri ministeriöiden, puolustusvoimien ja Säteilyturvakeskuksen kanssa. Projektin pituus on 22 kuukautta ja se päättyy vuoden 2022 lopussa.
Teksti: Leena Filpus / Kuvat: Meeri Utti
